Säännöllisellä
ulkoilulla maailman huipulle
Ylöjärveläinen Teppo
Syrjälä keikkuu vuodesta toiseen 3000 metrin estejuoksun kansallisessa
kärjessä. Tänä kesänä mies osallistui Kalevan Kisoihin jo 21. kerran. Millä
eväillä rakennetaan juoksu-ura, joka jatkuu huipulla juniorivuosista
masterseihin?
Monelle SAULilaiselle
Syrjälän aurinkoinen olemus on tuttu kilpakentiltä. Hurttia huumoria viljelevä
mies toimii fysioterapeuttiyrittäjänä. Syrjälän perheeseen kuuluvat vaimo Ulla ja
lapset Veeti ja Titi. Syrjälä edustaa SAUL:in kilpailuissa Kylmäkosken Veikkoja
ja yleisessä sarjassa Tampereen Pyrintöä, jonne siirtyi Teivo Stayersista
vuoden 2018 alussa.
Teppo Syrjälä varttui
Jokioisissa. Maaseudulla harrastusmahdollisuudet olivat rajalliset, eikä
juokkuepelejä juuri harrastettu. 6-vuotiaana Syrjälä kilpaili ensimmäistä
kertaa ja lajina oli hiihto. Tästä parin vuoden kuluttua hän meni Jokioisten
Jänteen yleisurheilukouluun ja edusti seuraa seuraavat 20 vuotta.
– Pian lajiksi valikoitui
pitkän matkan juoksu. Pisin matka silloin oli radalla 1000 metriä, mies
muistelee.
Jaakko Mikola oli
innostava ja ammattitaitoinen valmentaja. Hänen ohjauksessaan Jänteen nuoret
harjoittelivat monipuolisesti ja olivat Hämeen kärkeä.
– Voitimme Hämeen piirinmestaruuden
P10 4×800 metrillä. Se oli iso juttu. Seuran vanhemmissa pojissa oli esikuvia
ja piirin parhaimmistoa.
Aktiivinen hiihtoharrastus
piiritasolla jäi 15-vuotiaana. Yleisurheilun monipuolinen lajikirjo pysyi
mukana aikuisikään asti. Lajit moukarinheitosta kolmiloikkaan sujuvat mieheltä.
Korkeuttakin hän on ponkaissut 186 cm. Miten moni arvaisi, että Syrjälällä on
ollut hallussaan 20-ottelun nuorten maailmanennätys? Hän on myös voittanut
lajin maailmanmestaruuden nuorten ja yleisessä sarjassa. Nuoruuden
monipuolisesta harjoitustaustasta on ollut hyötyä miehen bravuurilajissa.
Estejuoksu vaatii kestävyyden lisäksi rohkeutta, vahvat jalat ja kimmoisuutta.
Estejuoksijaksi
Sinkkosen valmennuksessa
Vuonna 1998 Syrjälä oli
käänteentekevällä harjoitusmatkalla Coloradossa.
– Olin Samuli Vasalan
kanssa harjoittelemassa miten treenataan. Siitä lähti nousu huipulle, mies
muistelee.
Syrjälä pääsi Sinkkosen
valmennustalliin kirjoitettuaan tälle motivaatiokirjeen. Seuraavat kymmenen
vuotta olivatkin aktiivista kilpaurheilua.
Mies arvostaa Sinkkosen
näkemyksiä.
– Ehkä kannattaisi
kuunnella häntä edelleen. Niillä opeilla on tehty kovia tuloksia.
Syrjälällä itselläänkin on
selkeä näkemys kestävyysjuoksuharjoittelusta.
– Tarpeeksi paljon pitää
juosta, että voi joskus juosta kovaa. Ja pitää juosta tarpeeksi kovaa
harjoituksissa, että pystyy juoksemaan kovaa kisassakin, hän toteaa.
Liikkuvuutta, nopeutta ja kimmoisuutta
kannattaa ylläpitää.
– Hitautta ei tarvitse
harjoitella, se tulee luonnostaan, hän nauraa.
Kalevan kisoissa 21
kertaa
Syrjälä on edelleen
Pirkanmaan kärkinimi estejuoksussa. Kärkeen on nousemassa uusia lupauksia,
mutta viime vuosina Syrjälä on saanut juosta esteet Hämeen
piirinmestaruuskilpailuissa ylhäisessä yksinäisyydessään. Tänä kesänä hän
kuitenkin jätti tämän “näytöslajin” väliin ja voitti sen sijaan 5000 metriä ja
nappasi pronssin tonnivitoselta.
Viime kesän Kalevan
kisojen estejuoksussa Syrjälä sijoittui yhdenneksitoista ajalla 9.54,34. Suomen
mestaruuden vei kestävyysjuoksukomeetta ja Ruotsi-ottelussa Suomen sankariksi
noussut Topi Raitanen.
Syrjälän mittava Kalevan
kisa-ura alkoi vuonna 1996 Tampereella. Jyväskylän kilpailut olivat hänen
urallaan Kalevan kisat numero 21. Edellisistä Jyväskylän kisoista vuonna 2006
oli kotiintuomisina pronssimitali, joka tuli yhdentoista vuoden sinnikkään
yrittämisen jälkeen. Tämä onkin miehen mieleenpainuvin Kalevan kisa-muisto.
– Se, että saa ensimmäisen
mitalinsa vasta yhdennellätoista kerralla taisi olla eräänlainen Suomen
ennätys, Syrjälä nauraa.
– Muistan maaliintulon.
Kisa ratkesi viimeisellä vesiesteellä, jolloin ohitin pari miestä. Ensimmäinen,
joka tuli onnittelemaan oli Harri Kirvesniemi.
Neljänsiä sijoja on tullut
neljä ja pistesija peräti 17 kertaa. Kertaakaan kisa ei ole jäänyt kesken,
vaikka yllätyksiä on tullut matkan varrella vastaan. Pari vuotta sitten
vesiesteessä oli bonuksena kilpakumppani, jonka selkään Syrjälä vahingossa
loikkasi. Onneksi molemmat selvisivät rytäkästä vammoitta.
Syrjälä on edustanut
Suomea Ruotsi-ottelussa neljä kertaa ja ollut kerran varamiehenä.
– Vuonna 2000 olin kolmas.
Hävisin vain yhdelle ruotsalaiselle, hän iloitsee.
Teini-iän
juoksukunnossa
Syrjälällä on ollut vain
vähän loukkaantumisia. Kalevankisaputkeen tuli parin vuoden tauko vuosina
2013–14, kun miehen akillesjänne jouduttiin operoimaan. Hän kuntoutti itsensä
takaisin radalle.
– Veikkaan, että ammatin
takia tässä on sitkuteltu näinkin pitkään. Kun osaa hoitaa muita, niin osaa
pitää itsensäkin kunnossa.
– Harvoin tällaiset
juoksuvammat paranevat levolla. Kuntoutuksessa pitää olla aktiivinen.
Paraneminen nopeutuu kun hapen saa kiertämään.
Kun Syrjälä ei voinut
juosta, hän pyöräili ja homma hieman karkasi lapasesta.
– Pyöräilin vuoden aikana lähes 10 000
kilometriä. Hommasin viisi erilaista polkupyörää, hän kertoo.
Suurin osa Syrjälän oman
ikäluokan kilpakumppaneista on siirtynyt radan toiselle puolelle
valmentaja-aitioon. Syrjälän juoksu-ura jatkuu edelleen. Kalevankisatavoitteena
on jatkaa ainakin ensi vuoden Lappeenrannan kisoihin. Ne olisivat miehelle jo
kolmannet samalla paikkakunnalla käydyt Kalevan kisat. Tällaista saavutusta
löytyy harvalta – jos keneltäkään – yleisurheilijalta. Ja mikäs jatkaessa.
-Olen 18-vuotiaan
kunnossa. Näitä samoja aikoja juoksin jo 1990-luvulla uran alussa. Gaussin
käyrän mukaan mennään, hän nauraa.
Säännöllistä ulkoilua
Syrjälä harjoittelee
edelleen tavoitteellisesti. Liikuntaa kertyy vuodessa hengästyttävä määrä:
juoksukilometrejä 4000, pyöräilyä 3000 ja hiihtoa 1000. Mies laskee, että taakse
on jäänyt yli 135 000 juoksukilometriä. Näillä määrillä lenkkitossuja kuluu
kuutisen paria vuodessa.
Kunnossa ja SM-tasolla
pysymiseen Syrjälällä on yksinkertainen motto:
– Pitää muistaa ulkoilla
säännöllisesti.
– Käyn joka aamu tekemässä
seitsemän kilometrin aamulenkin. Se on pienin kilometrimäärä, jonka takia
kannattaa laittaa trikoot jalkaan. Sinkkosen aikaan aamulenkki oli kymppi. Näin
vanhemmiten seiskakin on jo ihan hyvä, mies nauraa.
Jalkojaan säästääkseen ja
itseään huoltaakseen mies pyöräilee ja hiihtää pisimmät lenkit.
Haastattelupäivänä juoksukilometrejä oli kertynyt 24. Seitsemän kilometrin
aamulenkki, 10 kilometrin kovavauhtinen 3.40 kilometrivauhdilla, ja sen alle ja
päälle verryttelyt.
Niin kauan juostaan kun
on kivaa
Aikuisurheilu-uran kohokohta
ei suinkaan ole MM-hopea M40-sarjan 3000 metrin estejuoksussa Perthissä 2016,
vaan viime kesän Malagan MM-kisojen 1500 metrin alkueräjuoksu.
– Se oli paras 1500 metriä
sitten akillesjänneleikkauksen. Vielä kalkkiviivoilla ohitin kaksi juoksijaa ja
pääsin finaaliin. Se oli oikea-aikainen onnistuminen.
Jyväskylän MM-halleissa
1500 metrillä M35-sarjassa Syrjälä saavutti pronssia. Malagassa mies sijoittui
kuudenneksi 3000 metrin esteissä. 1500 ja 5000 metrillä hän sijoittui
neljänneksitoista.
– Esteissä lähdin hakemaan
mitalia, mutta kilometrin kohdalla kärkikolmikko lähti laukkaamaan sellaista
vauhtia, että pelastin sen mitä pelastettavissa oli.
SAUL:in SM-mitaleja
mieheltä löytyy kaiken värisiä. Niitä on tullut radalta, maastoista ja
maantiejuoksusta. Viime kesänä Eläintarhan kentällä Syrjälä voitti 1500 m ja
3000 m esteet.
– SAUL:in SM-kilpailut
olivat hyvin ajoitettu ennen Kalevan Kisoja ja MM-Malagaa.
Pitkään juoksu-uraan ei
ole erityistä salaisuutta.
– Niin kauan tätä tehdään,
kun se on kivaa, mies sanoo.
– En välttämättä treenaisi ellei olisi tavoitetta. Torunin MM-halleihin on matkat varattu, kesällä lähden Venetsian MM-kisoihin ja Lappeenrannan Kalevan Kisoihin on realistiset mahdollisuudet.
Teksti ja kuva Sanna Hillberg
Juttu julkaistu Ikiliikkujassa nro 6/2018
Syrjälän pariskunnan hieno hetki syksyn Ruotsi-ottelussa. Yläfemmat Suomen sankarin Topi Raitasen kanssa.
Teppo ja pronssimitalitaulu. Sinivalkoisessa nauhassa komeilee Kalevan kisojen SM-pronssi vuodelta 2006.
