Mene metsään terveydeksi!

Christer Sundqvist

Uusavuttomuus on siinä määrin lisääntynyt nykyihmisten keskuudessa, ettei osata käyttää hyödyksi terveydenhoitoon sieniä, marjoja, puiden lehtiä, kalaa ja muita metsän antimia. Nämä ilmaiset terveyttä ylläpitävät aarteet saa nykyään myös kaupan hyllyiltä kätevästi, mutta luonnosta itse aarteet keräävä saa ne siinä muodossa missä luonto pääsee meihin täysimääräisesti vaikuttamaan. Pitempää hyllyikää tavoitellaan luonnontuotteille kyseenalaisin säilöntämenetelmin ja makua terästetään monenlaisilla keinotekoisilla täyte- ja aromiaineilla samalla säästäen sitä aitoa raaka-ainetta. Otin selvää mitä metsistä, niityiltä ja vesistä löytyy erityisesti alkukesästä sinulle, joka haluat elää terveystietoisesti.

Luonto lääkitsee!

Teet viisaasti etsiessäsi ratkaisua terveytesi ylläpitoon perehtymällä luonnon antimiin. Ryhtymällä keräämään ja pyydystämään villikasveja ja kalaa saat myös samalla liikuntaa ja raikasta ilmaa hengitettäväksi.

Kriittisesti asioihin suhtautuva on mahdollisesti oikeassa. Se on heti alkuun myönnettävä! Useimmat luonnon antimet eivät kelpaa juuri mihinkään! Kaikki ei todellakaan kelpaa syötäväksi. Ihmisravinnoksi kelpaamatonta on tosi paljon, myrkyllistäkin. Sinun pitää harjaantua niin, että vähitellen opit tunnistamaan ja hyödyntämään terveytemme tukipilareiksi nimitettäviä kasviksia ja eläintuotteita. Keskityn eläintuotteiden suhteen pelkästään kalaan. Metsälintujen ja nisäkkäiden pyydystämiseen liittyy niin paljon erikoisosaamista ja lupamenettelyjä, että jätän ne suosiolla tämän katsauksen ulkopuolelle.

Lisäämällä ruokavalioosi joitakin erittäin terveellisiä kasviksia ja villikalaa, voit ratkaisevalla tavalla lisätä terveyttäsi, pitää sairaudet loitolla ja mahdollisesti jopa lieventää sekä parantaa sairaustilaasi. Tälle metsä- ja vesiretkelle lähdemme nyt! Pyrin esittelemään yksinkertaiseen tapaani suomalaisesta luonnosta löytyviä terveellisiä kasveja ja kaloja.

Mennään metsään!

Kun arvioit luonnosta syötäväksi kelpaavia kasveja on hyvä varata useita päiviä metsän eläinten tarkkailuun. Sitä mitä eläimet vaistonvaraisesti ja osittain myös kokemusperäisesti syövät, sitä sinua kiinnostaa aivan erityisesti! Esimerkiksi hirvi syö mieluiten pihlajaa, pajuja (luonnon omaa päänsärkylääkettä, aspiriinia!), haapaa, katajaa, koivua ja mäntyä. Leppää ja kuusta hirvi syö harvoin. Myös useimmat jalot lehtipuut sekä ulkomaiset puulajit, kuten lehtikuusi, kelpaavat hirville.

Pihka on puun omaa lahontorjunta-ainetta, joka tappaa sienet ja bakteerit. Tästä voi terveystietoinen ihminen saada hyötyä. Pistä tuoretta pihkaa haavoihin ja huomaat, että se paranee nopeammin. Pyöritä pihkaa sormissasi jonkin aikaa ja aseta se sitten haavan päälle. Laastarilla voi varmistaa, että pihka pysyy haavan päällä paikallaan. Perimätiedon mukaan pihkaa on sekoitettu voihin, jolloin siitä on saatu paremmin levitettävää haavavoidetta.

Havupuiden neulasia voi keittää teeksi tai pureskella sellaisenaan. Kokenut neulasten syöjä pureskelee niitä tovin, nielee pienimmät ainesosaset ja sylkee karkeimmat osat sitten pois. Neulasissa on huikea ravintosisältö, esim. männyn neulasissa on 5-6 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa! Ja nyt löytyy niitä ihanan pehmeitä kuusenkerkkiä, eli kuusen vaaleaa ja pehmeää uudiskasvua! Ne vasta vitamiinipitoisia ovatkin! Kerrotaan, että Pohjois-Amerikan intiaanit pitivät talvisin keripukin (C-vitamiinin vakava puutostauti) loitolla. Kuusenkerkät ovat erinomaista salaatin ainesta ja kuusenkerkkäjuoma on monien suosikki. Kerkät sisältävät runsaasti mm. A- ja jo mainittua C-vitamiinia, kivennäisaineita, flavonoideja (antioksidantteja) ja aromaattisia öljyjä. Kerkkiä on käytetty vuosituhansia väsymykseen, tulehdusten torjuntaan, vatsavaivoihin, monenlaisiin särkyihin ja hengitystieoireiden hoitoon.

Männystä ja katajasta saa parhaat teet keitettyä. Kuusikin saattaa olla käyttökelpoinen. Jotkut keittävät teen, mutta terveystietoinen hauduttaa teen lämpimässä vedessä, jotta C-vitamiinia ei tuhoudu liikaa. Kokemus on osoittanut, että neulasista irtoaa parhaat teet vasta toisella tai kolmannella haudutuskerralla. Neulaset voi pätkiä pienemmiksi. Toivottavasti löydät metsäretkelläsi luonnonlähteen. Lähdevedestä syntyy se paras tee!

Puolukan lehtiä löytyy runsaasti. Lehdillä on paljon suotuisia terveysvaikutuksia ja niitä on käytetty mm. virtsatietulehdusten, reumatismin, ripulin ja diabeteksen hoidossa. Puolukan lehdet soveltuvat haudutettavaksi teenä joko raakana, kuivattuna tai paahdettuna. Pihlajanlehtiä voi mieluusti mutustella. Nuorimmat lehdet ovat makoisimmat. Niillä poistaa ylimääräistä nestettä kropasta ja alentaa verenpainetta.

Suopursua löytää yleisesti nimensä mukaisesti soilta. Nykytietämyksen mukaan suopursun kanssa pitää olla varovainen ja nauttia sitä pääosin vain ulkoisesti ja hyvin pieninä määrinä sisäisesti. Se sisältää nimittäin keskushermostolle myrkyllisiä terpeenejä. Tämä hieno lääkerohto kannattaa kuitenkin hyödyntää. Suopursu sisältää antibakteerisia aromaattisia öljyjä, jotka vaikuttavat tulehdusta poistavasti, lihaskouristuksia vähentävästi ja limaa irrottavasti. Tällä vanhalla apteekkirohdolla on perinteisesti hoidettu sisäisesti esim. astmaa, hinkuyskää, reumatismia, ripulia, punatautia ja ihottumia. Vanha kansa tiesi suopursun käytön lemmenrohtona sen kiihdyttävien vaikutusten vuoksi! Ulkoisesti sitä on käytetty mm. ihosairauksien ja reumatismin hoitoon. Suopursulla voi jonkinlaisella menestyksellä karkoittaa koita, hiiriä ja muita tuholaisia esim. kesämökeistä, vinteiltä ja aitoista.

Marjoja löytyy jo alkukesästä

Katajanmarjoja voi kerätä ympäri vuoden. Kerää vain tummia ja sinisiä marjoja, älä koskaan vihreitä raakileita! Teeksi haudutettuna katajanmarja on pätevä rohto mm. nesteenpoistoon, lieviin munuais-, rakko- ja virtsatietulehduksiin, auttaa ilmavaivoihin, parantaa ruokahaluttomuutta ja puhdistaa verta. Suussa pureskeltuna polyfenolipitoinen katajanmarja tuhoaa bakteereja ja raikastaa hengityksen. Se on mainio mauste esim. hapankaaliin ja riistaruokiin!

Kallioimarteen makea lakritsimainen juurakko on minun mielestäni mitä maukkainta ruokaa! Kyseessä on hyvinkin lääkinnällinen kasvi, jolla on hoidettu tuhansia vuosia etenkin hengitys- ja sisäelinsairauksia, sekä käytetty yleisesti vahvistavana yrttinä. Kerää löytöpaikalta vain osa juurakosta, jotta harvinaistunutta kallioimarretta voidaan nauttia jatkossakin!

Metsästä on hyvä etsiä pakuria ja muita kääpiä. Luontaislääkinnässä pakuria pidetään ns. adaptogeenina, joka laajasti parantaa ihmisen kykyä sopeutua ympäristötekijöihin ja välttämään näiden aiheuttamaa vahinkoa ilman merkittäviä sivuvaikutuksia. Pakuria tiedetään käytetyn kansanlääkinnässä ainakin 1500-1600 -luvuilta lähtien Pohjois-Euroopassa, erityisesti Venäjällä, Puolassa ja Baltian maissa. Sitä on käytetty erityisesti vatsavaivojen hoitamiseen, sydän- ja maksavaivoihin sekä syövän hoitoon. Pakurista voi keittää teetä tai pitää sitä alkoholissa, eli valmistaa siitä erilaisia tinktuuroja. Sota-aikana oli Suomessa kaupan kahvinkorvikkeena niin sanottua tikka-teetä, joka oli valmistettu pakuriaineksista.

Pakuria ei pidä kerätä maanteiden, kaupunkien tai teollisuusalueiden lähettyviltä, koska se kerää itseensä ympäristön raskasmetalleja. Joillekin ihmisille pakuri aiheuttaa allergiaa ja joitakin sivuoireita. Kannattaa seurata omaa vointiaan.

Muodikkaat villiyrtit

Villiyrttien parasta keruuaikaa on kevät ja alkukesä. Yrttien pienet, maasta nousevat versot ovat parhaimman makuisia ja ravintoarvoltaan rikkaimpia.

Nokkonen on terveystietoisen valinta, sillä se sisältää runsaasti rautaa ja muita kivennäisaineita sekä vitamiineja. Nokkosta pidetään yleiskuntoa ja vastustuskykyä vahvistavana kasvina. Varsinkin keväällä nokkosesta voi käyttää mullan seasta nousevat pienet versot ihan kokonaan. Myöhemmin voi nokkosta niittää ja uusiin kasvaviin versoihin keskittyä. Alkukesästä ei kannata huolestua edes nokkosen kyvystä kerätä nitraatteja. Se on enemmän loppukesä nokkosen keruuongelma. Välttäisin kuitenkin navettojen ja kompostien läheisyydessä kasvavia nokkosia.

Maitohorsma on Suomessa hyvin yleinen villiyrtti. Sen nuoret versot ja kasvuston ylimmät lehdet ovat erittäin hyvän makuisia vedessä kiehautettuina tai esimerkiksi piiraissa ja paistoksissa. Horsman lehdistä saa hyvää salaattia ja niistä tehty tee on suosittua. Rohdoksena käytetään maitohorsman kukkia ja lehtiä. Niiden sisältämät parkkiaineet supistavat limakalvoja, puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoa. Maitohorsmalla on myös tulehduksia estävä vaikutus, ja sitä onkin käytetty kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin. Maitohorsmalla on kyky lisätä maidontuotantoa, mihin viittaa kasvin ruotsinkielinenkin nimi ”mjölkört”, maitoyrtti. Maidontuotannon lisääntyminen perustuu kasvin nestettä poistavaan vaikutukseen.

Vuohenputken nuoret vaaleanvihreät, supussa olevat versot ovat monien herkkua. Tämä kasvi tuottaa uutta satoa pitkin kesää ja moni on niitä keräämällä ja niittämällä voinut pitää esimerkiksi oman pihan villivihannesviljelmää yllä. Tästä rikkaruohosta saa hyvät salaatin ainekset, oivan lisän keittoihin, muhennoksiin ja erityisen hyvin se sopii tomaattiruokiin. Vuohenputkea on käytetty perinteisesti kihti-, nivel- ja virtsarakkovaivoihin sekä myös rauhoittavana rohtona. Vuohenputken keittoliemestä löytyy oiva apu mahavaivoihin, virtsarakon tulehdukseen ja närästykseen.

Voikukka on monien tuntema rikkakasvi. Unohda kuitenkin tämä mielikuva. Voikukka on hyödyllinen, erittäin ravitseva, vitamiinipitoinen ja terveellinen. Koko kasvi on syötävä. Voikukan makuun kannattaa totutella pikkuhiljaa ja sekoittaa ainakin aluksi voikukan joukkoon muita miedompia villivihanneksia ja salaatin aineksia. Voikukan juurten paras keruuaika on myöhemmin kesällä, mutta toki sen juuria voi kerätä myös alkukesästä. Juurilla on monenlaista käyttöä, joista luultavasti tunnetuin on kahvin korvikkeena käyttäminen. Ne soveltuvat hyvin esimerkiksi keittojuureksiksi tai oliiviöljyssä kuullotettuina ruokien lisäkkeeksi. Ne voi kuivattaa ja jauhaa leivonnaisiin ja pannukakkutaikinoihin jauhoksi. Voikukka tunnetaan sappirohtona ja nestettä poistavana rohtona. Voikukan juuren käyttöalueita ovat sappirakon toiminnalliset häiriöt, mahan ja suoliston vaivat sekä ruokahaluttomuus. Kasvin käyttö on turvallista suurinakin määrinä. Kosmetiikassa voikukka on rasvaisen, suurihuokoisen ja häiriintyneen ihon yrtti. Se puhdistaa ja kirkastaa ihoa.

Tämä juttu on julkaistu Ikiliikkujassa nro 3/2018