SAUL juttusarja ”Miten päädyit aikuisurheilijaksi” Tuomo Vanhanen

Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 3/2020

Tuomo Vanhanen
Tapanilan Erä, M55
moniottelija

Olen harrastanut kestävyysjuoksua oikeastaan koko aikuisikäni – hölkkäkisoja, puolimaratoneja ja puolen tusinaa täysmaratonia. Yleisurheiltua tuli toki lapsuudessa ja aikuisiälläkin satunnaisesti puulaakikisoissa.

Vuonna 2012 työpaikkaurheilujen kautta tutuksi tullut Juha Helander innosti minut kokeilemaan ultramoniotteluja. Tuumin, että sehän sopii minulle, joka en koe olevani erityisen hyvä missään yksittäisessä lajissa. Kisa sujui ihan iloisesti ja totesin löytäneeni uuden harrastuksen. Urheilukenttien ulkopuoliset juoksutapahtumat ovat saaneet sen jälkeen jäädä ja kilpailen nyt mieluiten 100 – 1500 metrin matkoilla. Sekä aidoissa. Ja hypyissä. Ja joskus heitoissakin.

Kilpailen siis mielelläni paljon ja kisakalenteriini mahtuukin paljon ohjelmaa. Talven SM-halleissa lajivalikoimani vaihtelee vuosittain. Olen ehtinyt osallistua kaikilla juoksumatkoilla, pituudessa, kolmiloikassa ja kuulassa. 5-ottelun SM- ja 14-ottelun hallikisa kuuluvat myös talvikauteeni.

Keväällä on kilpailuja mm. Nummelassa, Hiekkaharjussa ja Eläintarhassa ja kesällä yksittäisiä kisoja siellä täällä. SM-kisat on luonnollisesti yksi vuoden päätavoitteista. Vuosittain olen mukana myös elokuun lopulla pidettävissä 20-ottelun MM- tai EM-kisoissa. Tähän mennessä olen päässyt nauttimaan tunnelmasta viime vuoden Eläintarhan kisojen lisäksi Brittein saarilla, Italiassa, Virossa, Belgiassa ja Hollannissa.

Ja syksyn huipennuksena on yleensä vielä 10-ottelun SM-kisat. Eli 3 kuukautta peruskuntokautta ja 9 kuukautta kilpailukautta, sellainen on vuoteni. Ja tilastotuloksia syntyy normaalivuotena 25 eri yksittäislajissa.

Laajassa lajivalikoimassa on se hyvä puoli, että vuosittain voi painottaa eri lajeja. Harjoitteluun tulee vaihtelua ja tulosparannuksia edellisvuoteen voi olla helpompi saavuttaa.

Kiitos kaikille seuroille ja vapaaehtoisille, jotka mahdollistavat tämän mahtavan harrastuksen!