Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 2/2020
Esa Kiuru – keihään taitaja
Joka kerta kun Esa on
osallistunut MM-kisoihin on tuloksena ollut kotiintuomisena kultamitali
keihäänheitosta. Jokaiseen MM-kisaan hän
ei ole osallistunut joten kultamitaleita voisi olla enemmänkin kuin yhdeksän
kappaletta. Hän on monipuolinen
urheilija, joten osallistumalla myös muihin lajeihin mitalimäärä voisi olla
huomattavasti suurempi. Mutta keihäs on se mikä urheilijaa tavoitteellisesti
kiehtoo.
Keihäs lensi jo
nuorena – mutta innostus ei oikein syttynyt
Jutellessa Esan kanssa nousee esiin selkeä arvostus ja
intohimo niin urheilun kuin erityisesti keihäänheittoa kohtaan. Hänen taustalla
on vahva verenperintö, sillä isä August oli 1940 – ja1950 -luvulla yksi maamme
suurhiihtäjistä, jolle kertyi kaksista olympialaista ja MM-kisoista tukku
mitaleita muiden saavutusten lisäksi. Myös Esa kilpaili poikasena hiihdossa
varsin menestyksekkäästi, mutta sitten muutto Ruokolahdelta Lahteen lopetti
henkilökohtaisen urheilun harrastamisen. Mutta fyysinen kunto ja lahjakkuus ei
kuitenkaan mihinkään kadonnut.
-Armeijassa ollessani, siellä järjestettiin kilpailut. Minä
en ollut ilmoittautunut kisoihin, mutta pääsin jälki-ilmoittautuneen mukaan ja
heitin paljain jaloin keihästä 51,72 ja voitin tuon kisan. Ei kipinä siitä
vielä oikein syttynyt, van vasta 23-vuotiaana osallistuin Orimattilassa vuonna
1969 pm-kisoihin, mistä tuli keihään voitto tuloksella 59 metriä. Sitten heitin
keihästä muutaman vuoden ja parhaaksi tulokseksi jäi 72,58 ennen käden
hajoamista. Sen jälkeen oli vuosia, etten juurikaan heitellyt, kertoo Esa
keihäänheiton alkutaipaleestaan.
Jälleen kipinä syttyi 35-vuotiaana kun käsi oli parantunut.
Ensimmäisenä kesänä syntyi tulos 75,10 ja kaikkein paras tulos vanhalla
keihäsmallilla löytyy kolmen vuoden kuluttua 77,58. Sen jälkeen keihäsmalli
muuttui ja uudella keihäällä pisin kaaren pituus on 70,48 metriä. Tuossa vaiheessa
heittäjä päätti pitää jälleen taukoa.
Masterura vuodesta
1987
-Osallistuin ensimmäisen kerran MM-kisoihin vuonna 1987
Melbournessa. Olin heittänyt 40-vuotiaiden maailmanennätyksen 70,24, joten
läksin matkaan hyvillä mielin. Sieltä mestaruus tulikin varsin helposti, joten
yksi tavoite oli saavutettu. Sinällään minulle osallistuminen MM-kisojen itse
kilpailuihin ei ole ainut tavoite, vaan samalla haluan tutustua uusiin paikkakuntiin.
Kun kisat ovat paikoissa, joihin ei muutoin tule mentyä, niin kisojen myötä
pystyy avartamaan kokemuksia maailmalta ja tietenkin siellä tapaa ihmisiä. Näin
kolmantena tekijänä sosiaalinen kontaktointi niin vanhoihin tuttaviin säilyy ja
uusiin tuttavuuksiin syntyy, kertoo Esa kisaosallistumisista.
Melbournen jälkeen heittokäsi hajosi jälleen, mutta edessä
olivat uudet haasteet. Hartolaan, asuinpaikkakunnalle, valmistui Golfrata.
Lajista tulikin kymmeneksi vuodeksi uusi harrastus Esalle. Hän nousi lajissa kansalliselle
huipulle ja saavutti parhaimmillaan senioreiden reikäpelissä neljännen sijan
SM-kisoissa. Tasoitus oli parhaimmillaan 4,3 ja sen lisäksi monia hienoja
muistoja golf-kisoista eri kentiltä. Keihäs säilyi 1990-luvulla sivussa eikä
heittoja tullut silloin yhtään.
-Kun täytin 50-vuotta niin keihäänheiton kipinä syttyi
jälleen. Durbanin MM-kisoihin päätin lähteä – olinhan heittänyt yli 61 metriä
eikä voittotulos siitä paljon jäänytkään. Sen jälkeen keihäs taas jäi ja golf
astui tilalle. Seuraavassa ikäluokassa 55-vuotisissa minulla ei ole yhtään
keihäsnoteerausta. Gatesheadin
MM-kisoissa olin 60-vuotisten sarjassa ja tulos oli ylin 59 metriä. Tuon kisan
jälkeen olen ollut mukana kaikissa MM-kisoissa, jatkaa Esa.
Esalla on tällä hetkellä kolmessa ikäluokassa 60-, 65- ja
70-vuotisissa voimassa olevat maailmanennätykset. Ulkoradoilta kaappiin on
kertynyt yhdeksän keihäänheiton MM-kultamitalia ja yksi on tullut
hallikisoista. Tuo hallikisa oli Jyväskylän MM-kisat, missä lumen keskellä
voitto ratkesi vasta tiukan keskittymisen jälkeen tuloksella 65,78.
Esa arvostaa ennen kaikkea kesäisiä MM-kilpailuja,
hallikisat ovat toissijaiset, mitä kuvastaa myös hänen osallistuminen kisoihin.
Hän on ollut vain kerran mukana hallikisoissa. EM-kilpailut eivät heittäjää ole
myöskään samalla tavoin kiehtoneet kuin MM-koitokset. EM-kisoihin
osallistuminen on tapahtunut vain viidesti ja tuloksena luonnollisesti viisi
kultamitalia.
Elämäntyö liikunnan
parissa
Esan isä August toimi suksivalmistajien tuotekehittelyssä ja
urheilijoiden suksien valinnoissa. Samaa perintöä Esakin jatkoi omalla
työurallaan vuodesta 1963 alkaen. Ensin Esko Järvisen suksitehtaalla Lahdessa,
sitten Karhulla Kiteellä ja viimeksi asuinpaikkakunnalla Hartolassa Peltosella.
Työhön kuului tuotekeittely ja suksien valinnat huippu-urheilijoille.
Samana vuonna kun Esa osallistui ensimmäisiin MM-kisoihin hän
perusti vaimonsa Sirpan kanssa Urheiluliikkeen Hartolaan. Toiminta
välinehankintojen ja tuotekehittelyn parissa toi urheiluliikkeelle mainetta,
joten asiakkaita kävi kaikkialta Suomesta tekemässä laadukkaita hankintoja
Hartolasta. Omaa liiketoimintaa kesti vuoteen 2019 saakka, jolloin aviopari
päätti siirtyä eläkkeellä. Mutta työ urheilun parissa jatkuu edelleen ja
tulevat MM-koitokset odottavat, tosin Esa kertoi, että ensi kesän Toronton
MM-kisat jäävät väliin, mutta vuoden 2021 Tampereen EM-kisat ovat edessä.
Astuttaessa Esan kotityöhuoneessaan täytyy pyyhkäistä silmiä hämmästyksestä – siellä paljastuu hänen yksi harrastus. Huoneessa on suuri määrä urheiluun liittyvää materiaalia ja erityisesti kesä- sekä talviolympialaisiin liittyvää materiaalia on jos jonkin moista.
