KIITOS (20.12.2017)

Oli 12. päivän ilta tammikuussa 2002, kun vastasin puhelimeeni. Soittaja oli silloinen liiton varapuheenjohtaja Pekka Kurki. Tyttäremme syntymäpäivä sai iloisen päätöksen, kun Pekka ilmoitti liiton hallituksen valinneen minut liiton toiminnanjohtajaksi. Olin enemmän kuin onnellinen vaikka en tiennyt mihin ryhdyn silloisen puolipäiväisen toiminnanjohtaja Raimo Tuiskun seuraajana. Nyt tiedän ja olen kaikesta kokemastani kiitollinen.

Lähdetään liikkeelle jäsenmäärästä. Vuonna 2002 liiton, silloisen Suomen Veteraaniurheiluliiton, jäseniä oli noin 240 seuraa ja näissä hieman yli 4000 jäsentä. Muutama kymmenen henkilöjäsentä oli edellisten sääntöjen aikakaudelta. Tänä päivänä liiton jäseninä on 386 seuraa ja näissä yli 10 000 jäsentä. Henkilöjäseniä ei ole enää otettu, joten heidän määränsä on tänä päivänä enää 15. SM-kilpailuihin osallistui vuonna 2002 lähes 2000 urheilijaa, viime vuonna 3684!

Vuonna 2002 elimme muutosten aikaa liiton toiminnassa. Tavoite kokopäiväisen toiminnanjohtajan palkkaamiseksi oli kirjattu jo vuonna 1999. Tuolloin muutosta parempaan johtaneet hallituksen jäsenet Väinö Skyttä, Kunto Viiru, Pekka Kurki ja Timo Havu olivat ajamassa tätä ja saivatkin liiton toimistolle tilat silloin SLU-talon toisesta kerroksesta. Ensimmäisiä tehtäviäni oli saada toimistohuone samaan kerrokseen Suomen Urheiluliiton kanssa. Tässä onnistuin ja toimisto on ollut lähes koko ajan samassa kerroksessa SUL:n kanssa.

Aloitusvuoteni 2002 yksi suurimmista liiton tavoitteista toteutui. Ostimme Olavi Niemeltä Ikiliikkuja-lehden. Näin liitto sai oman tiedotuslehden. Olen saanut olla tämän lehden päätoimittaja koko tämän ajan. Alkuaikoina en olisi selvinnyt yksin lehden kirjoitus- ja taittourakasta. Minua auttoi suuresti Harri Kivikko. Hän hoiti lehden tulosliitteen. Kiitos Harri! Kiitos kuuluu myös koko ajan lehden toimittamisesta vastanneelle tiedotusvaliokunnalle. Erityiskiitos pitkäaikaisesta työstä Vesa Häggblomille ja Christer Sundqvistille.

Vuonna 2006 sain avukseni toimistosihteeriksi Johanna Pakarisen. Merja Masalin tuli hänen tilalle 2011. Projektimäärärahan turvin pystyimme palkkaamaan 2009 aikuisliikuntavastaavaksi Raimo Taposen ja hänen tilalleen 2011 Ari-Pekka Hallarannan. Olen ollut teille joskus hankalakin esimies. Toivon, että yhteiset vuodet jäävät meille kuitenkin hyvällä sykkeellä mieliimme. Kiitos teille jokaiselle ja sydämen lämpöinen ajatukseni niistä ilon ja surun hetkistä, joita olemme vain me kokeneet!

Vuosien saatossa olen saanut kohdata tuhansia eri henkilöitä: urheilijoita, seuratoimijoita, yhteistyökumppaneita, jopa presidentti Niinistön. Joka tapaaminen on ollut ainutkertainen. Olen saanut olla mukana kansainvälisessä toiminnassa. Sieltä tulleita ystävyyssuhteita on ympäri maailmaa. Joka vuosi minulla on ollut mahdollisuus olla mukana niin kotimaassa kuin ulkomailla joukkueenjohtajan tehtävissä. Se työ on ollut yksi työni suurimmista tähtihetkistä. En halua nimetä ketään teistä, urheilijat, olette olleet KAIKKI suurella sydämellä mukana ja kannustamassa osaltanne tässä työssä. Kiitos teille jokaiselle, tulen muistamaan lämmöllä kaikkia teitä.

Eihän tämä työ ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Olen saanut paljon ’’ei niin kannustavaa’’ palautetta. Haluan kiittää myös teitä. Olette osaltanne tehneet tästä työstä haasteen ponnistella myös teidän eteen.

Työurakseni tuli aikoinaan liikuntajärjestötyö. Aloitin Opiskelijoiden Liikuntaliitossa tiedotussihteerinä. Sen jälkeen tein töitä 10 vuotta Suomen Ladun kenttäsihteerinä. Pieni pyrähdys oli Suomen Kuntourheiluliitossa työpaikkaliikuntaa hoitamassa ja nyt viimeiset lähes 16 vuotta SAUL:ssa. Liikuntajärjestötyötä on kertynyt vuodesta 1983 alkaen yli 30 vuotta. Päivääkään en vaihda pois. Kyllä tämä työsarka oli juuri minulle. Olen ollut monessakin mielessä etuoikeutettu. Olen nähnyt niin opiskelija-, luonto-, kunto-, huippu- kuin aikuisurheilun kaikki kasvot. Näistä vuosista on kertynyt järjestötyön polku, jonka kokemuksia haluan antaa eläkepäivinä niille, jotka arvostavat perustyötä jäsenistön hyväksi. Samalla haluan nostaa tämän työn arvostusta. Meitä usein pidetään pakollisina byrokratian pyörittäjinä. Mutta ilman aktiivista järjestötyöntekijää meillä ei olisi tällaistakaan SAUL:n toimintaa mitä meillä on. Ja sama koskee kaikkia liikuntajärjestöjä. Arvostetaan sellaista työtä, jota tehdään jäsenistön hyväksi.

Tästä yli 30 vuotisesta työurasta liikuntajärjestöissä ehkä suurin kiitos kuuluu perheelleni. Vaimoni Sirpa ja tyttäreni Karoliina ja Tuulikki ovat vuosien saatossa saaneet kokea monta monituista kertaa poissaoloni työtehtävieni takia. Olen tehnyt parhaani kotona ollessani, että olen läsnä ja mukana niin kasvatuksessa kuin koulu- ja opiskelutehtävissä. Kiitos jaksamisesta ja kannustamisesta rakas perheeni.

Suuri kiitos tulee myös kaikille hallituksen ja valiokuntien toiminnassa mukana olleille. Ilman teidän asiantuntemusta ja tukea tämä työ ei onnistu. Toivon kaikille vapaaehtoisille voimia jatkaa tätä arvokkainta työtä urheilun parissa. Erityiskiitos näistä menee liiton nykyiselle puheenjohtajalle Tapio Lindroosille. Olet ollut minulle paras mahdollinen vastapari. Sinun kanssa olen voinut pohtia asiat niin hyvässä kuin huonossa, joskus erimielisinäkin, mutta aina yhdessä liiton parhaaksi.

Nyt on kiitoksen aika. Teen sen nöyränä ja kiitollisena niistä kaikista asioista, joita olen saanut tehdä teidän kanssanne. Lähden iloisin, mutta samalla haikein mielin, uudelle uralle elämässäni. Sen uuden polun pientareella odotan teidän kohtaamisia iloisin mielin. Samalla esitän toiveen, että annatte seuraajalleni täyden tukenne ja kannustuksenne palvella teitä.

Toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa ja riemukasta vuoden vaihdetta. Muistakaa liikkua ja nauttia elämästä!
Kiitos teille kaikille!

Vesa Lappalainen
1.1.2018 eläkeläinen


Kuva