SAUL juttusararja ”Henkilökuvassa” Oki Vuonoranta

Juttu julkaistu Ikiliikkujassa 1/2018 Okin aloittaessa SAUL:n uutena toiminnanjohtajana.

Oki Ilari Vuonoranta
Esbo IF, M35

Saavutukset: Nuorten suomenmestaruus P19 100 m 2001, SM-halli 4.sija 200 m:llä 2009 ja 2010, Miehet 4×100 m suomenmestaruus 2003.

paras tulos: 200 m 21.83

Lapsuus

Oki Vuonoranta syntyi Espoossa perheen toisena lapsena elokuussa 1983. Perhe oli asunut aikaisemmin Helsingin keskustassa mutta tilan ahtauden takia perhe päätti muuttaa Olarin lähiöön Espooseen. Vastavalmistunut lähiöalue oli oivallinen miljöö lapsiperheille. Samaan talonyhtiöön muutti paljon muitakin lapsiperheitä, jonka takia leikki- ja pelikavereita riitti. Käytännössä alakouluikä tuli vietettyä ulkona leikkiessä ja pihapelejä pelatessa. Pelejä saatettiin pelata aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Välillä haastettiin peleihin, sekä nahisteltiin naapuriyhtiöiden poikien kanssa. Jo pienestä pojasta näki, että urheilu ja liikunta ovat tämän pojan juttu.

Oki kävi lähikoulun sijaan koulua Helsingissä Ruskeasuolla. Erikoinen liikuntaharrastus oli ajoittaa kouluunlähtö mahdollisimman lähelle bussin saapumisaikaa pysäkille. Oki kertoo ensin kipaisseensa viidennen kerrokset raput alas ja aulasta täydellä vauhdilla 200m bussipysäkille. Matka jatkui Helsingin Kampin aukiolle, josta seuraava siirtymä 100 m taipui yleensä myös juosten seuraavaan bussiin. Viimeinen siirtymä 150 m pysäkiltä koululle taittui myös juosten. Tämä kun toistui päivittäin ja vuosittain oli pohja nopeudelle luotu.

Nuoruuden liikunnan monipuolisuus

Oki Vuonoranta kertoo olleensa jo nuoruudessa kaikkiruokainen liikkuja. Lapsuuden pihapelien ja leikkien jälkeen oli aika aloittaa urheiluseuraharrastus. Harrastin jalkapalloa, koripalloa sekä omatoimisesti yleisurheilua ja lumilautailua. Lisäksi olin partiossa muutaman vuoden.

Kesät Varkauden kesämökillä kuluivat urheilun merkeissä aina 14-ikävuoteen asti. Tein lähes kaikkea mahdollista tuntikausia joka päivä. Kuulantyöntöä, keihäänheittoa, seiväshyppyä, jalkapalloa, kiekkojen laukomista, juoksua mökkitiellä. Juhlahetki oli, kun isäni suostui lähtemään potkimaan palloa tai urheilemaan Varkauden keskuskentälle. Matkaa pyörällä oli 6 km suuntaansa.

Kuinka yleisurheiluun?

Yleisurheilun urheiluseurassa Oki aloitti oikeastaan vasta 15-vuotiana. Oki kertoo olleensa kuitenkin kestävyystapahtumissa mukana jo hyvin pienenä poikana isän maratonharrastuksen myötä. Isäni juoksi kaiken kaikkiaan yli 150 maratonia. Minä olin usein mukana maratonreissuilla. Mitä muutakaan olisin tehnyt kuin juossut lasten kilpailut. Ensimmäinen kestävyysmatkani kilpailuissa oli 6-vuotiaana 800 m ja huipentui 13-vuotiaana juostuun Helsinki City kymppiin. Aikani taisi olla n. 47minuuttia Oki muistelee.

Okin ensimmäiset ratakilpailut olivat vasta 15-sarjassa. Kilpailut olivat Helsyn 10-ottelut 17-vuotialle Hiekkaharjussa vuonna 1998. Kilpailut jäävät muistooni ikuisesti, koska olin niin pyörällä päästäni. Kesällä 1998 kilpailin peräti 52 kilpailussa, tosin en harjoitellut oikeastaan kilpailujen välissä Oki kertoo huvittuneena. Syksyn nuorten SM-10-otteluiden jälkeen Espoon Tapioiden valmentaja soitti minulle jos haluaisin aloittaa harjoitusryhmässä ja innostuin kovasti asiasta. Sama harjoitusryhmä harjoitteli vuosina 1998-2002, kunnes muut lopettivat. Kavereiden kanssa treenaaminen oli erittäin antoisaa aikaa. Kilpailin itse pikajuoksussa ja moniotteluissa. Parhaat saavutukset olivat P19 suomenmestaruus Kannuksessa 100 m:llä vuonna 2001. Nuorten maaottelu edustukset vuosina 2000, 2001, 2002. SM-mitaleja nuorten sarjoista Okilla on yli 20. Mitalit ovat henkilökohtaisia, viesti- ja joukkuemitaleja.

Ikiliikkuja

Liikuntaa olen aina harrastanut mahdollisimman paljon ja monipuolisesti, Oki jatkaa. Uskon kipinän liikuntaa kohtaan jatkuvan koko ikäni. Yleisurheilussa Oki ei kuitenkaan koskaan innostunut harjoittelemaan huippu-urheilijan tavoin. Ensimmäinen lopettaminen tapahtui vuonna 2004 mennessäni armeijan harmaisiin. Kilpailin kuitenkin vuosina 2005-2007, vaikka en käytännössä juurikaan harjoitellut. Pääpaino oli valmentamisessa. Minulla oli kaksi valmennettavaa tyttöä, joista toinen oli vaimoni nuorin sisar. Nelly voitti nuorten suomenmestaruudet T14 ja T16 sarjassa 100 m:llä. Juoksin tyttöjen kanssa vetoja, mikä riitti minulle. Tyttöjen lopetettua 2008, pyysi Teemu Poikela minua valmentajakseen. Harjoittelimme yhdessä, minun toimiessa valmentajana. Tämä järjestely toimi minulle yllättävän hyvin ja juoksin 100m ja 200m ennätykset vuonna 2010. Sijoituin myös kaksi kertaa neljänneksi SM-hallien 200 m:llä. Valmennussuhde ja samalla minun pikajuoksuni päättyivät 2010-vuoden kesään. Vuodet 2011-2017 olen harrastanut fysiikkaharjoittelua ja jalkapalloa alasarjoissa. Vuosien 2011-2017 aikana minua on toistuvasti pyydetty mukaan Esbo IF:n viestijuoksuun. Aina olen mennyt mukaan, kun olen vain päässyt.

Työurani liikuttajana

Työurani ennen Suomen Aikuisurheiluliittoa on hyvin myös liikuntapainotteinen. Opiskeluni aikana Liikunnanohjaaja AMK:na tein liikunnanopettajan sijaisuuksia yli 30 koululla. Lisäksi olin reilun vuoden integroidussa esikoulun erityisryhmässä lastenhoitajana, jossa vastasin liikuntakasvatuksesta. Edellinen työsuhteeni Esbo IF urheiluseurassa kesti kahdeksan vuotta. Ensin nuorisopäällikkönä ja viimeiset viisi vuotta toiminnanjohtajana.

SAULiin siirtymisen myötä innostuin taas kovasti yleisurheilussa kilpailemisesta. Tiedostan hyvin tilanteen, että aikani ei riitä tavoitteelliseen harjoitteluun. Haluankin harrastaa pikajuoksua pilke silmäkulmassa, harrasten muitakin liikuntamuotoja. Kaksi ensimmäistä SAUL- kilpailua M35-sarjassa SM-vauhdittomissa ja Salon 60 m ovat olleet mieluisia kokemuksia. Harjoitteluani voi seurata Instragramissa nimimerkillä: Oki Vuonoranta (@vuonooki).

Aloitan uudessa työssäni innolla ja toivon että pystyn toimimaan seurojen, urheilijoiden sekä muiden toimijoiden kanssa hyvässä yhteistyössä. Tarkoitukseni on kartoittaa seurojen toimintakenttää ja kehittämistarpeita. Toivon että olette myös minuun päin yhteydessä, jos jokin asia askarruttaa. Puhun myös sujuvasti ruotsia, joten voimme keskustella myös ruotsin kielellä.

Oki Vuonoranta ja Ilmari Koppinen.
Oki vasemmalla.